2017-04-24

Velkaa, velkaa, velkaa

Hei, olen Jenni. Olen 27 vuotias ja olen elänyt seitsemän vuotta, eli koko tämän hetkisen aikuisikäni, velkakierteessä. Ja nyt puhutaan ulosotoista ja perinnästä, sellaisista veloista, joilla menee luottotiedot ja joilla vuokra-asunnon saaminenkin vaikeutuu. Tämän seitsemän vuoden aikana, me olemme olleet asunnottomia puolen vuoden ajan, ennen kuin saimme nykyisen asuntomme. Tilanne on paranemassa, itseasiassa se on parantunut huomattavasti, mutta sen eteen on pitänyt tehdä töitä. Nyt viimeiset neljä kuukautta ovat olleet sellaisia, joiden aikana meidän ei ole tarvinnut olla käsi ojossa, pyytämässä lainaa muilta, mikä on huomattava parannus entiseen.
Velka, Velkaantuminen, Apua velkoihin

Ennen joulua, minulta loppui tyystin usko tilanteeseemme ja päädyin hakeutumaan talousneuvojalle. Siihen asti olin hokenut mielessäni, että kyllä me jotenkin tästä selvitään. Päädyin silloin mukaan Nuorisosäätiön Mun talous projektiin ja nyt me ollaan käyty meidän taloutta ja rahan käyttöä lävitse, ihan ammattilaisen kanssa. On otettu selville velkojen suuruutta, luottohäiriömerkintöjä ja vaikka mitä. Tällainen selvittely vaatii yllättävän paljon työtä ja tietoutta asioista. Onneksi hakeuduimme ammattilaisen luokse.
Velka, Velkaantuminen, Apua velkoihin

On ihan oma asiansa saada maksettua kaikki velkansa, kuin opetella käyttämään sitä rahaa. Velkojen maksaminen on vielä helppoa, mutta sen jälkeen pitää vielä opetella, se ettei sitä velkaa tule lisää. Me elämme nyt aikuisina ensimmäistä kertaa tilannetta, joilloin meistä kumpikin käy töissä, eikä kummallakaan ole perittäviä ulosotossa. Tilanne on meille normaaliudessaan täysin uusi. Se tarkoittaa sitä, että meidän on nyt opeteltava sellainen tietoinen rahankäyttö ensimmäistä kertaa elämässämme, vaikka nämä ovat sellaisia asioita, jotka moni oppii muuttaessaan pois kotoa. Me opetellaan tämä taito tässä kolmenkympin kieppeillä. Rahankäyttö ja säästäminen eivät ole ihan helppoja asioista, kun on elänyt vuosikausia tilanteessa, jossa on aina joutunut lainaamaan muilta.
Velka, Velkaantuminen, Apua velkoihin

Otan asian puheeksi nyt täällä blogissa, koska aihe on tärkeä. Suomi on täynnä nuoria ihmisiä, jotka painivat rahavaikeuksien ja velkojen kanssa. Iso osa on vielä sellaisia, joilla ei ole edes töitä tai mahdollisuutta saada näitä velkoja maksetuksi. Suomessa näistä vaikeuksista puhutaan, kuitenkin liian vähän. Valitusta siitä ettei rahaa ole, kuulee kyllä päivittäin, mutta siitä mitä asioille voisi tehdä, vaietaan. Täällä sinun pitää pärjätä omillasi ja näyttää ulkopuolelle kaiken olevan hyvin siinä pelossa, että viranomaiset puuttuvat asiaan esimerkiksi lapsen kanssa. Myös me ollaan näytetty valikoidusti ulospäin sitä kiiltokuva pintaa ja sitä, että kaikki on okei. Vaikka ei ole ollutkaan.
Velka, Velkaantuminen, Apua velkoihin

En tiedä, kuinka pinnalliselta tämä kuulostaa sisustusbloggaajan kirjoittamana, mutta tämä on ihan totisinta totta. Ja mä olen ollut velkaantunut jo kauan ennen blogia, joten kukaan ei voi väittää, että mä olen velkaantunut blogin takia. Se, että meillä opetellaan säästämistä ja rahankäyttöä, ei sulje pois muunmuassa niitä sisustusunelmia. Ennemminkin se tekee ne mahdollisiksi. Blogimaailma on pääsääntöisesti hyvin kulutuskeskeinen, mistä se saa usein palautetta. Minusta se on ihan okei. Samoin lehdetkin ovat mainoksineen kulutuskeskeisiä. Olen löytänyt monta hyvää tuotetta erilaisten blogien kautta ja tämä on myös työ, jota minäkin haluan tehdä ja työskentelen päämäärätietoisesti tämän tavoitteen eteen.
Velka, Velkaantuminen, Apua velkoihin

Minä haluan elää kaikin puolin mukavan elämän. Haluan kauniin, oman kodin. Haluan ostaa meille tuoreita kukkia maljakkoon ja nautti niistä. Haluan syödä hyvin. Haluan myös matkustella sopivan sauman tullessa. Samaan aikaan haluan lisää lapsia ja mahdollisuuden tarjota lapsilleni hyvän, vakaan elämän. Ja uskon sen olevan täysin mahdollista, kunhan tämä rahankäytön intensiivikurssi on käyty loppuun.

Tulen jatkossakin kertomaan blogissa näistä raha-asioista. Jakamaan säästövinkkejä esimerkiksi siitä, miten me ollaan onnistuttu pudottamaan ruokakauppamenoista pois useampi satanen kuussa. Mitään talousblogia big mamas homesta ei ole tulossa, mutta tulevaisuudessa täällä tulee näkymään juttuja, myös talouteen liittyvissä asioissa. Miltä kuulostaa?

xx
Jenni S.

2017-04-21

Sisustuksellinen intohimo

Nyt se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mikä on minun sisustuksellinen intohimoni (koristetyynyjen lisäksi). Siis sellainen, jossa etsin aina yhä vain sitä (tai niitä) oikeaa. Mistä sisustuselementistä minä näen märkiä unia. Mihin kiinnitän ensimmäiseksi huomiota, kun astun toisen kotiin. Jollakin se on tuolit. Jotkut ovat hulluna taiteeseen. Minä olen valaisimien perään.
Ellos | Grace kattokruunu | sisustusblogi | Valaisimia
Ellos Home Grace kattokruunu - kuva lainattu täältä.

Meillä on huutava pula valaisimista, siis nimenomaan niistä oikeista. Minä kaipaan enemmän tunnelmaa ja niitä epäsuoria valonlähteitä ja kauniita yksityiskohtia. Eikä meillä muuten ole katossakaan niitä oikeita valaisimia, vaan suurin osa on niitä mieheni heräteostoksia. Hänen mukanaasa lampulla ei ole muuta tehtävää, kuin valaista, joten hän on ostanut meille niitä halvimpia mahdollisi spotteja. Ja hän on niin väärässä! Sori kulta, tiedän, että hairahdat silloin tällöin lukemaan blogiani, mutta sinä OLET väärässä. Lamppu voi myös miellyttää silmää valaistessaan paikkoja.
Ellos | By Rydens | Omega | Sisustaminen | Sisustusblogi | Valaisimet
By Rydéns Omega-valaisin - kuva lainattu täältä.

Miksi meillä on sitten katossa näitä mieheni heräteostosspotteja? Koska minä etsin aina sitä OIKEAA. Lampuissa minä en vain voi ostaa tilalle väliaikaisratkaisua, vaan se pitää olla luotu sille omalle paikalleen. Mikään muu ei tule kuuloonkaan. Huomasin sen viimeistään nyt, kun olen viettänyt unettomia öitä miettiessäni ruokapöydänvalaisinta. En nimittäin ole löytänyt korvaajaa unelmieni valaisimelle, jonka hinta tuntuu kuitenkin liian kovalta meidän tilanteeseemme. Palaan tähän valaisinten kuningattareen, vielä myöhemmin.
Ellos Home | Victoria kattovalaisin | Valaisimet | Sisustaminen | Sisustusblogi
Ellos Home Victoria kattovalaisin - kuva lainattu täältä.

Perehtyessäni sisustamiseen ja opetellessani tätä jaloa taitoa, olen huomannut, miten sydämeni on alkanut sykkiä yhä enemmässä määrin myös design valaisimille. Suhteeni design tuotteisiin ylipäätänsä on vielä kovin tuore ja etsin vielä itseäni muotoilun ihmeellisessä maailmassa, mutta valaisimien suhteen en ole tarvinnut lämmittelyjä.
Ellos Home | Cube | Valaisimet | Sisustaminen
Ellos Home Cube-pöytävalaisin - kuva lainattu täältä.

Kunhan kodin perusasiat ja yleisilme alkavat olla reilassa, voisin kuvitella, että kotiimme muuttaisi ehkä eräs Kartell tai Kube tai Block tai Flos. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla designia, sillä Ellokselta ja Ikeastakin löytyy muutama kaunis yksilö ja minulle pääasia on, että oikeanlainen valaisin on juuri sillä oikealla paikalla. Mutta ennen kuin meillä sijoitetaan valaisinkauneuteen, pohjan pitää olla kunnossa. Piste. Siihen asti vain uneksin kauniista valaisimista ja happy endeistä yön yksinäisinä, pimeinä tunteina.

Työnalla on muutama muukin valaisimiin liittyvä postaus, joten pysykää kanavalla.

xx
Jenni S.

2017-04-20

Pekkassaarna

Tänään todella erilainen postaus. Päästän nimittäin ääneen meidän perheen oman elämänsä Juha Vuorisen, eli rakkaan avomieheni. Hän antoi minulle luvan tämän tekstin julkaisemiseen, kun sitä pyysin. Juttu on nimittäin hervoton. Alunperin hän kirjoitti sen henkilökohtaiseen facebookiinsa, mutta minusta nämä kynäilyt ansaitsevat suuremman yleisön.
Pidemmittä puheitta, päästän mieheni ääneen. Kommentoikaa, niin kerron terveiset eteenpäin.

Juha Vuorinen | Pekkassaarna | Mies bloggaa

Rakkahin päiväkirja: (muokkasin käskystä)

(Muokkasin uudestaankin tylsät väkäset veke tosta alusta)


Mietteitä keskiviikon aikaisesta alotuksesta. Kun kello soi 4.45, suunnaksi ollaan ottamassa Lahti noin 45min päästä, aamun kahvi on keitetty ilman minkäänlaisia tunteita juojan hyvinvointia mielessä pitäen, vessasta paperi loppu kriittisimmällä hetkellä, (klo tässä vaih. jo 5.20) työkamat lievästi sanottuna levällään, mikään löydy niin mistään.

Alkoi sellanen flipperi rullaamaan kasetissa siinä vaiheessa, etten ruletin pyöriessä oikein saanut suuntia osumaan kohdilleen. Niin joo kun sinne kellariin piti mennä jotain hakemaan vielä. Mitähän sekin sitten voisi olla?! 5.29.. minuutti tehokasta peliaikaa jäljellä, mutta hissi pelastaa! Se tekee sen!! Sattui olemaan kohdalla. Pitäis muistaa vielä se puuttuva partikkeli hakea. Ja että mikä se siis edes on..

Hissi 3krs kohdalla katkaisee muistelun, kun se päättääkin pysähtyä kakkosessa. Ihmettelin että kuka tässä muumitalossa muka liikkuu tähän aikaan? Mun lisäksi siis. 5.30. Alkais olemaan jo hoppu. Ovi aukeaa hitaasti.. hitaaaaasti.. samalla hetkellä kun se nälkävuoden päästä vihdoin päättää aueta, yllätys nro 2ja3: tyhjä käytävä edessä, samalla sekunnilla numerotaulun kaikki valot syttyy osoittamaan painettuja valintoja. Kaikki muut, vaan ei se saatanan ykkönen! Raivon vallassa pusken 1krs nappia sisään paneelista. Ei nitkahdustakaan alaspäin...

Viimeistään tässä vaiheessa vois kuvitella, että kun 5krs päästään jollain ihmeellä, niin avaimet taskusta ja takasin kotiin, parin tunnin vauhdinotto siellä ja uusi yritys. Kävi kuitenki mielessä, jospa pomppaan lennossa pois jollain potentiaalisella pysäkillä, ja menen apostolilla alas. Olipa niin hyvä idea että päätin toteuttaa sen! Aamun alku ja hissin vastarinta kuitenkin toimi tehokkaasti: missään kerroksessa ei aukea ovet. Näin!

Jumissa kun mummo stockalla. Alkoi afro savuamaan jo siihen malliin että piti tarkastaa peilistä verenpaine. Sykkii hienosti otsasuoni! Paineet kohdillaan.. Kerros toisensa perään tulee ja menee. Lähtöaika vaan venyy joka kerralla pidemmäksi. Epätoivo tässä vaiheessa teki tapulissa temppuja: pakokeinoja läpikäydessä yritin kynsillä raapia ovia erilleen toisistaan. Aamuiseen kokonaisuuteen tappio lisää: tilanne tällä hetkellä 3-0 hissin hyväksi. Ei taida mennä jatkoajalle tämä köhinä tänään, sen verran hyytyi taistelutahto 3ja 4 krs välissä.

Päätin painaa veemäisyyttäni hätäkellon kuvaa. Kas! Syttyi valo! Vaan se ääni sitten jäi jonnekin digitaalimössöön seilaamaan. Perkele yksinään saa tämänkin kärsiä, olisi voinut jakaa edes vähän tätä positiivisuutta muillekin. Yllätyinköhän siis että hissi päätti tässäkin vetää kellot norjan aikaan, ja mä istuin nurkassa katsoen soivaa puhelinta. Pomo yrittää tavoitella, kun piti olla jo menossa. Hissi kostaa jonkun vääryyden, eikä suo kenttää joka mahdollistaisi edes jonkunlaisen selityksen mahdollisuuden myöhästymiseeni. Alkaa olla kohtuuttoman raskasta.

Tässä vaiheessa olin jo unohtanut koko kellarin (ja sen mystisen partikkelin), yritin kumminkin sisulla vielä ettiä nurkkaa jossa olisi edes yhden tolpan verran signaalia.. ei heru Jepelle. Edes piimää. Tällä hetkellä hissi on pysähdyksissä.. enkä edes tiedä miksi.. Enkä ole varma kiinnostaako edes. Kai tämä joskus loppuu, mietin. Yhtäkkiä syttyy tauluun vihreä 1krs tarkoittava valo. Matkalla mietin, ettei tämän siriuksen tuurilla voi olla mahdollista että pääsisin pois. Erehdys. Ovet aukesivat. Siivooja näköjään päättänyt alottaa aikaisin hommansa. Mitähän sen päässä pyöri kun näki mut istumassa puhelin kädessä ja naama rutussa. Luovuttaneena kaiken toivon. En jääny kattelemaan enkä tiedottelemaan sille mitään. Kun ei kiinnostanut jostain syystä länkyttää koko elämäkertaa sillä hetkellä elämää. Olihan tämäkin ottelu vielä kesken.

Justiin ennen ulko-ovea muistin sen kellarin. Täyskäännös! Lindströmin kuramattokin oli nostanut hanskat ja rankaisi. Syy kyllä jäi tuntemattomaksi. Mutta nilkka tykkäsi! Silkasta nautinnosta mutisten klenkkasin kuin vaivainen kellarin ovelle. Se sentään aukesi ekalla. Toiselle ovelle, sekin ykkösellä läpi! Kellarivaraston ovella mielessäni nopea yhteenveto tähänastisesta sujuvuudesta. Miten voi kaksi ovea aueta noin helposti peräkkäin?! Hiestä märkänä sovittelin tärisevillä käsillä avainta riippulukkoon. Auki! Silloinhan se pohja putosi tästä upeasta tunteesta. Mitäs mä siis hainkaan? Puhelin tärisee. Taas. Pomo. Taas. Jätän vastaamatta kun mietin, ettei mene enää kauaa kun olen ulkona. Pitäis vaan nopeeta löytää se etsimänsä. Ja mitä siis etsitään.. kaiken seasta pyöri spray-maalikannu. Sitäpä haettiin! Ihme nro kolme, taitaa tulla myös kultaa lätkän mm-kisoissa. Pakko olla yhteydessä toisiinsa näiden velhomaailman tapauksien. Kannu pykälään ja nilkka+itse ulos pikapikaa. Hurja on vauhti. Pelkäsin valojen ehtivän sammua painikkeiden välillä. Ahisti hieman.

Sentään kyyti häämötti vielä ulkona. Laahustin kuin teuraalle pakun takaluukulle, jonka tempaisin auki vanhaan hyväksitodettuun tyyliin. Kas, sieltä villarullat joukolla säntäävät tervehtimään työstäjäänsä. Perkele! No oli siinä muutama peltinen osakin tekemässä kunniaa. Ainoa vaan että tällä hetkellä taivuttajasta tuli taivutettava. Tämä mankeli oli niin pikainen, ettei oikein voinut kun katsoa, kun kaikki mikä ennen on ollut kulmikasta, on nyt pyöreää ja rullaa pitkin katua. Keräsin eväät ja itseni autoon, jossa kuulen ekana: missä v***ssa sä kuppasit? Vastasin yllättävän kattavasti: hississä. Aja.

Siitä tuntiin ei ole muistikuvia. Työmaalta on: tiilikuorma poikittain portin edessä. Kulku: ei ole. Eikä jaksanut enää kyllä yllättää. Mykkänä kuin kuollut, lähdin lampsimaan henkilöportista työmaalle. Jännä sellanen ohjattu olo, ihan kuin jokin olisi ohjannut ja mä vaan kävelen. Työmaan ovella tulee stoppi. Tämä ovipa ei päätä avautua. Kaiken sen louhikossa kompuroinnin jälkeen. Päätinpä katsos oikaista.. eipä siinä! Huokaus, ja takasinpäin ja tois puol taloa. Sieltä pääsee! Menin tsekkaamaan edellistä ovea, että minkälainen homma. Lukko. Sisäpuolella. Jätin siihen.

Kiivetessä yläkertaan, en voinut välttyä ajatukselta että kuussa on käyty. Syy: rakennustyömaa. Jos ei edes lukolle löydy paikkaa oven ulkopuolelta, vaan jonkin ihmeen aivoödeeman aiheuttaman ajatuskuohun takia se oli pakko laittaa sisäpuolelle, niin ei kyllä kuuraketti ole lähtenyt edes samaan suuntaan kuin koko pallo on. Kaikenkaikkiaan, jos yhteenveto on pakollinen niin tulee vain mieleen numero 4. Olen taas askeleen lähempänä pankin räjäyttämistä.

Vaikkakin, tuskinpa siitäkään mitään tulisi. Lukot olisi varmaan sisäpuolella. Ehkäpä pitää mainita vielä että kolmesta henkilönostimesta oli akut kuivana. Joku varmaan juonut pahimpiin traumoihin. Ehkä hyvä: olisi saattanut itselläkin hiipiä mieleen mulmuttaa litkut liemihissiin. Ratkiriemukas aloitus päivälle kyllä. Tuntee olevansa elossa, sanoisinpa.